Tanssijana mukana luomassa tarinaa

Yliopiston alettua olin jo alkanut kaivata erilaisia musiikkia, tanssia ja muita taiteita yhdisteleviä proggiksia, joita olin lukiossa päässyt tekemään. Vaikka suullinen ilmaisu ei olekaan oma juttuni, rakastan tarinankerrontaa ja esiintymistä tanssien. Siispä kun sain kuulla valtsikan speksistä (ja oppia ylipäätään mikä speksi on!) oli itselleni oikeastaan ilmiselvää lähteä mukaan.

Ennen speksiin sitoutumista treenasimme erilaisia tanssityylejä ja ehdin tottua aikaisiin (tai no siis klo 8 alkaviin…) treeniaamuihin. Siispä kun sitoutumisen jälkeen speksin biisit paljastettiin ja varsinainen treenaaminen alkoi, olin todella innoissani tulevasta! Vaikka uusien koreografioiden oppiminen ja useat treenit viikossa aiheuttivat välillä stressiä, toivat ne myös mielekästä ja tavoitteellista tekemistä, joka ei liittynyt opiskeluun, ja siten auttoivat jaksamaan opiskelustressin läpi.

Ensimmäiset läpärit olivat mahtavia kokemuksia, kun aloin ymmärtämään miten tanssit nivoutuivat yhteen tarinan kanssa, syvensivät henkilöhahmoja ja veivät juonta eteenpäin. Etukäteen intensiivinen speksiputki ennen ensi-iltaa läpäriviikonloppuineen hirvitti hieman, mutta loppujen lopuksi speksintäyteisiä viikonloppuja on alkanut odottaa koko alkuviikon ajan. Vaikka päivät ovat pitkiä ja tanssit niin killereitä, että kunto meinaa säännöllisin väliajoin loppua, jaksaa viikonloppujen läpi upealla yhdessä tekemisen ja luomisen hengellä.

Vaikka olen tanssinut vuosikausia, olen päässyt speksin aikana oppimaan todella paljon uutta ja haastamaan itseäni. Ennen speksiin sitoutumista itseäni mietitytti se, olisivatko tanssit omaa tyylilajiani, mutta loppujen lopuksi olen todella kiitollinen siitä, että kaikissa upeissa koreografioissa on päässyt tanssimaan itselle uudella tavalla. On ollut ihanaa astua ulos omasta opitusta tanssikuplasta ja kokeilla erilaista liikekieltä. En ole aikaisemmin tanssinut musiikkinäytelmässä, joten myös uudenlainen ilmaisun tärkeys on pakottanut haastamaan itseään, kun on tottunut tanssimaan käytännössä vain kahdella perus-nykytanssi-ilmeellä: ilmeetön tai kaihoisa. Koska koreografioita on niin monta opittavana, ilmaisu rakentuu liikkeeseen hiljalleen, mutta varmasti. Täyteen mittaansa ilmaisu kehittyykin ehkä vasta esitysviikolla oikean yleisön edessä.

Yksi parhaista asioista speksissä on se, että olen päässyt tutustumaan ihmisiin, joihin en olisi muuten välttämättä lainkaan tutustunut. Ja vielä parempaa, saan jakaa lavan ja tanssin ilon heidän kanssaan! En malta odottaa esitysviikkoa ja sitä fiilistä kulisseissa ennen ensimmäistä esitystä ja tanssia, kun pääsemme vihdoin jakamaan kovan työn tuloksen maailmalle. Speksiin mukaan lähteminen oli ehdottomasti yksi parhaimpia päätöksiä fuksivuonna, ja teki siitä entistäkin ikimuistoisemman.

Linnea Karsikas

Kirjoittaja on speksin tanssija.